Rampakritiikki taide- ja kulttuurialan retoriikkaan ja järjestäytymiseen

This text is available only in Finnish. Please contact us in case you have an issue with accessibility.

Olemme seuranneet aktiivisesti keskustelua Suomen taide- ja kulttuurialan tilanteesta koko koronapandemian ajan. Taide- ja kulttuurialalla toimivina rampa*-aktiiveina koemme tarpeelliseksi moniäänistää keskustelua suojaustoimien tarpeellisuudesta sekä vaikutuksesta etenkin näihin aloihin. Kohdistamme tekstimme erityisesti taide- ja kulttuurian toimijoille. 

Taide- ja kulttuurialan eriarvoistumiskehitys on entisestään kiihtynyt korona-aikana. Ala on pandemia-aikana joutunut vakaviin taloudellisiin ongelmiin eikä sitä ole kohdeltu yhdenvertaisesti muiden elinkeinoalojen kanssa. Emme siis kritisoi sitä, että alan toimijat ovat pitäneet ääntä tästä todellisuudesta ja järjestäytyneet.

Viimeaikaisissa keskusteluissa näkyvän roolin ottaneiden toimijoiden voimakkaat ja julkisuutta saaneet ulostulot ovat kuitenkin olleet sekä sisällöltään että sävyltään vahingollisia. Se taiteen ja kulttuurin kenttä, jonka tunnemme, koostuu monista aktiivisista ihmisistä, jotka pyrkivät työskentelemään oikeudenmukaisemman yhteiskunnan eteen. Erityisesti tästä syystä toimijoiden käyttämä retoriikka ja yhteiskunnallisen viitekehyksen puutteellinen hahmottaminen ovat erittäin hämmentäviä. 

Tässä tekstissä käsittelemme taide- ja kulttuurialan toimijoiden esittämien ulostulojen ongelmia, erityisesti suhteessa työn ja toimeentulon asemaan perusoikeuksina. Lisäksi nostamme esiin ulostulojen retoriikan ongelmallisuutta ja sen läheistä suhdetta oikeistopopulistisiin ja ableistisiin diskursseihin. Lopuksi pohdimme alan järjestäytymisen potentiaalia ja suuntia.

Puhumme tässä tekstissä korona”rajoituksista” suojaustoimina. Teemme tämän valinnan tietoisesti kiinnittääksemme huomiota suojaustoimien tavoitteeseen suojata riskiryhmäläisten ja haavoittuvaisessa asemassa olevien elämää ja terveyttä. Haluamme astua normalisoituneen puhetavan ulkopuolelle, joka tulee häivyttäneeksi suojaustoimien alkuperäisen merkityksen. Tiedostamme, että riskiryhmäläiset ovat myös yksilöitä, joilla on erilaisia tarpeita. Tässä käsittelemme riskiryhmiä kuitenkin (rampa)poliittisena ryhmänä, jolla haavoittuvaisuutensa vuoksi on oikeus tulla suojelluksi. Ryhmään kuuluvien yksilöiden omat valinnat (esim. olla suojautumatta koronavirukselta) ovat eri asia, emmekä kommentoi niitä.

Oikeus työhön vai toimeentuloon?

Kulttuuri- ja tapahtuma-alan toimijoiden esittämissä vaatimuksissa menevät sekaisin kaksi erilaista oikeutta: oikeus työhön ja oikeus toimeentuloon. Nämä kaksi eivät tarkoita samaa asiaa, ja erityisesti rampanäkökulmasta on merkityksellistä kumpaa näistä oikeuksista korostetaan.

Jos taide- ja kulttuurialan nykyiset vaatimukset toteutettaisiin, oikeus toimeentuloon toteutuisi siis ainoastaan niille työllistetyille, jotka pystyvät sen turvallisesti ansaitsemaan.

Alan ulostuloissa keskeiseksi nostettu vaatimus “oikeudesta työhön” pitää sisällään oletuksen työstä toimeentulon takaajana. Tätä oikeutta korostava ajattelu pitää sisällään ableistisen oletuksen siitä, että toimeentulo olisi “ansaittava” työllä. Tämä sulkee ulos työkyvyttömät, työttömät, monet rammat ja riskiryhmäläiset, jotka eivät pysty ansaitsemaan toimeentuloaan työllä. Jos taide- ja kulttuurialan nykyiset vaatimukset toteutettaisiin, oikeus toimeentuloon toteutuisi siis ainoastaan niille työllistetyille, jotka pystyvät sen turvallisesti ansaitsemaan. “Oikeus työhön” ei edes määritelmällisesti takaa ihmisille työtä absoluuttisena oikeutena, vaan yksilön oikeutta tehdä valitsemaansa työtä tullessaan palkatuksi.

Vaatimus oikeudesta toimeentuloon taas on luonteeltaan inklusiivinen ja kollektiivinen. Se pitää sisällään kaikki ihmiset riippumatta heidän työllisyystilanteestaan tai kyvystään hankkia itselleen riittävä toimeentulo työllä. Oikeus toimeentuloon koskee siis vaatimuksena laaja-alaisesti kaikkia. Se koskee niin riskiryhmään kuuluvia taiteilijoita, työnsä suojaustoimien vuoksi menettäneitä itsensätyöllistäjiä ja freelancereitä kuin ketä tahansa taide- ja kulttuurialan toimijaa myös pandemia-ajan ulkopuolella.

Oikeus riittävään toimeentuloon on perusoikeus ja ihmisoikeus, jota määrittelevät perustuslain lisäksi valtioita velvoittavat kansainväliset sopimukset. Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on toistuvasti antanut Suomelle huomautuksia siitä, ettei oikeus riittävään toimeentuloon toteudu (Silfverberg 2017, Ihmisoikeusliitto, THL 2019). Suomessa eivät toteudu myöskään vammaisten ihmisten ihmisoikeudet (Mahlamäki 2013, Paukkeri 2021), puhumattakaan riittävästä toimeentulosta tai tasa-arvoisesta asemasta työelämässä (Björkberg 2019, Mahlamäki 2013). Jo ennen pandemiaa kulttuuri- ja taideala on ollut erityisen esteellinen rammoille ja muille marginalisoiduille tekijöille. Toimeentulon riittämättömyys on vakava epäkohta, johon on puututtava. Sen sijaan vaatimus “oikeudesta työhön” ei riitä takamaan yhdenvertaisuuden toteutumista.

On myös syytä nostaa esiin julkisessa keskustelussa normalisoitu asetelma, jossa ihmishenget ja talous asetetaan ehdottoman vastakkain. Talouden toiminnan ylläpitämisen väitetään vaativan poliittisten päätösten tekemistä, jotka asettavat osan ihmisistä vaaraan. Talouskeskeinen puhe on lähiaikoina siirtynyt yhä vahvemmin puoltamaan suojaustoimien poistamista “välttämättömyytenä”. Esimerkiksi teatterien avaamista koskevassa viestinnässä hallituspuolueen edustaja väitti, että “helpotusta [alan tilanteeseen] saadaan vain luopumalla rajoituksista” (Kari 2022). Tällainen viestintä luo illuusion siitä, ettei suojaustoimien purkaminen olisi poliittinen valinta, vaan väistämätöntä. Vaikka pandemialla on merkittäviä ja kauaskantoisia vaikutuksia myös talouteen, taloutta tukevat ja ihmishenkiä suojelevat toimet eivät voi olla toisiaan poissulkevia.

Vahingollinen retoriikka

Alan kritiikki suojaustoimia kohtaan on kärjistynyt pandemian edetessä. Kritiikin keinoja sen sijaan ei ole juuri kyseenalaistettu ennen torstaina 3.2.22 järjestettyä kulttuuri- ja tapahtuma-alan mielenilmausta, joka herätti keskustelua myös alojen sisällä. Haluamme osallistua keskusteluun tarkastelemalla pandemia-ajan ulostulojen retoriikkaa lähemmin.

“‘Olo on kuin Stalinin vainojen poliittisilla vangeilla’, sanoo turhautunut järjestäjä” (Kuokkanen 2021) 

Ei poliisilla riitä aika juosta vahtimassa kaikkia vessoja. Otetaan teatterit täyteen vaikka maskipakolla tai mennään omakanta-qr-koodilla ja maskeilla. Tää on silkkaa hulluutta ja mielivaltaa nyt enää. Jos mennään kaikki yhtä aikaa niin kukaan ei voi mitään.” (Ikonen 2021)

Kulttuuri ja tapahtuma-ala eivät voi enää toimia poliittisen holhousideologian pelinappulana.“ (Lähde: Viimeinen sulku! -mielenosoituksen Facebook-sivu 2022) 

Tämän täytyy olla viimeinen sulku, ja sen on loputtava nyt. Ovet auki!” (Em. mielenosoituksen Facebook-sivu 2022)

STOP ELINKEINOJEN MUTULLA JOHDETULLE RAJOITTAMISELLE!” (Lähde: Mitta on täysi -ryhmän ja heidän tukijoidensa Facebookissa jakama banneri 2022)

Teattereista ei tietääkseni ole yhtä ainutta tartuntaketjua lähtenyt liikkeelle.” (Bonnor 2022)

Todellinen long covid on meneillään kulttuuri- ja tapahtuma-alalla: sille langetettu mainehaitta vaikuttaa vielä pitkään.” (Em. mielenosoituksen Facebook-sivu 2022)

On ymmärrettävää, että taide- ja kulttuurialojen eriarvoinen kohtelu suhteessa toisiin aloihin herättää tunteita. Korona-ajan päätöksenteon läpinäkymättömyyttä ja perustelujen epäselvyyttä on syytäkin kritisoida. On aiheellista kyseenalaistaa esim. epäselvin perustein tehty riskiluokkajaottelu ja peräänkuuluttaa alan tekijöiden kuulemista taidepolitiikkaa koskevassa päätöksenteossa. Tälle annamme tukemme. Kritiikin kohdistaminen kuitenkin epäonnistuu ja retoriikka on erityisesti lähiaikoina saanut vahingollisia muotoja.

Poimimissamme lainauksissa verrataan mm. Helsingin Juhlaviikkojen peruuntumista Stalinin vainoihin – siis vainoihin, joissa kuoli vaihtelevien arvioiden mukaan jopa miljoonia ihmisiä. Tulisi olla itsestään selvää, ettei kulttuuripolitiikan epäonnistumisia ole koskaan asiallista verrata potentiaalisesti vammauttavaan sairauteen, jollainen esimerkiksi pitkä koronatauti on. Toivomme, että viimeistään tämä lähempi tarkastelu osoittaisi vertausten absurdiuden sekä niiden vammaisvihamielisen ja ableistisen luonteen.

Alojen epätasa-arvoinen kohtelu tai puutteelliset tukitoimet eivät yksinkertaisesti ole vainoa, sortoa tai syrjintää.

Suojaustoimia on myös verrattu “syrjintään” ja “sortoon”. Olisi toivottavaa, että tällaisten vertausten etuoikeutetut käyttäjät palauttaisivat mieleensä näiden termien tosiasialliset merkitykset. Alojen epätasa-arvoinen kohtelu tai puutteelliset tukitoimet eivät yksinkertaisesti ole vainoa, sortoa tai syrjintää. Tätä retoriikkaa käyttäneiden tulee myös ymmärtää puheidensa sisältämä vähättely. Termien väärinkäytöllä luodaan asetelmaa, jossa taide- ja kulttuuriala olisi pandemian tosiasiallinen kärsijä ja jonkinlaisen tietoisesti “sortavan” politiikan pelinappula. Se muistuttaa oikeistopopulistista kerronnan tapaa, jossa omasta viiteryhmästä tehdään “sorrettu”, ja jolla oikeutetaan omia etuoikeuksia sekä omaa tosiasiallisesti sortavaa toimintaa yhteiskunnassa. 

Yksi retoriikan vaarallisimmista aspekteista on tieteellisesti epätosien väitteiden esittäminen. Taide- ja kulttuuriala on viestinnässään monesti painottanut tieteeseen perustuvaa päätöksentekoa, joten sitä on voitava odottaa myös alan kannanotoilta. Kannanotoissa on puollettu kulttuurilaitosten avaamista esimerkiksi sillä perusteella, ettei koronavirus yksittäisten alan ammattilaisten mukaan “heidän tietääkseen” tartu esittävien taiteiden laitoksissa (esim. Bonnor 2022). Koronavirus ja varsinkaan sen nopeammin leviävä omikronvariantti ei pysähdy maagisesti teatterin ovelle. On epätotta väittää, että mikäli teatterit avataan täydellä kapasiteetilla, riskiä koronatartunnalle ei olisi. Tällainen yleistyksiin ja epätieteellisiin väitteisiin perustuva argumentaatio muistuttaa jälleen oikeistopopulistista retoriikkaa.

Osa taiteilijoista on lisäksi osallistunut puhetapaan, jossa koronavirusta vähätellään. Erityisesti omikronmuunnoksen myötä viruksesta on alettu puhua “flunssana”; jonakin, jonka leviämistä ei tarvitse estää, koska se on vaarallinen “vain” tietyille ryhmille. Tämän retoriikan pohjana on eugenistinen ajattelu, jossa riskiryhmäläisten ja rampojen kuolemia normalisoidaan, jotta vammattomat voivat “palata” “normaaliin elämään”. Tällaiseen puheeseen osallistumalla taiteentekijät viestivät, että elämämme eivät ole merkityksellisiä.

Räikeä esimerkkitapaus: hautajaissaattue

Torstaina 3.2.22 järjestetyn mielenosoituksen viestintä oli pandemia-ajan retorinen pohjanoteeraus. Lisäksi kyseinen mielenosoitus järjestettiin vastuuttomasti: esteellisellä tapahtumapaikalla järjestetyssä tapahtumassa ei vaadittu maskin käyttöä tai turvavälejä. Tapahtuman viestintää kyseenalaistaneisiin taiteentekijöihin on myös kohdistettu asiattoman palautteen ja vihaviestien ryöppyjä sosiaalisessa mediassa. Useat näistä kritiikkiä esittäneistä ovat useaan vähemmistöön kuuluvia nuoria tekijöitä. 

Tässä lepää kulttuuri- ja tapahtuma-ala, jonka hallitus STM:n avustuksella tuhosi, kiitos Suomi 11.3.2020 -?
Liity mukaan oheistapahtumaan, surusaattueeseen, kun arkku kannetaan miekkarin jälkeen eduskuntatalolle! Portailla juodaan toki kirkkokahvit (omat termarikaffet mukaan) ja virsiäkin saa veisata🖤 Tuo mukanasi myös hautajaiskynttilä jos löytyy 🕯 (Lähde: Viimeinen sulku! – OVET AUKI -mielenosoituksen FB-tapahtuma)

Viimeinen sulku – OVET AUKI! -mielenosoituksen some-ohjeet: 
✊ Anna rajoituksille kasvot. Julkaise kuva itsestäsi 3.2. klo 12 mennessä […] ja tee kyltti/kirjoita postaukseen, mitä töitä sinulta on koronarajoitusten takia peruttu. Esim xxx musikaali 12.10.- 30.11.20 RIP, xxx kiertue RIP, xxx festivaali RIP jne.” (Lähde: Viimeinen sulku! – OVET AUKI -mielenosoituksen FB-tapahtuma) 

Edellä olevat lainaukset ovat poimintoja mielenosoituksen viestinnästä. Tapahtuman sosiaalisen median ohjeissa rohkaistiin rinnastamaan työprojekteja kuolleisiin käyttämällä lyhennettä RIP = Rest In Peace. Mielenosoituksessa toteutettiin myös kristillistä kuvastoa käyttävät “kulttuurialan hautajaiset”, jossa hauta-arkun kantamista käytettiin vertauskuvana “kulttuurin kuolemalle”. Taiteen tai kulttuurin “tuhoamisella” he viittasivat Suomessa toteutettuun koronapolitiikkaan. Mielenilmauksen viestinnässä suojaustoimet siis rinnastettiin tietoisesti kuolemaan. 

On vaikea keksiä mitään mauttomampaa ja koronaan kuolleiden ihmisten muistoa häpäisevämpää, kuin arkun kantamisen “performanssi” suojaustoimia vastustavassa mielenosoituksessa.

Muistutamme, että koronaviruksen aiheuttamaan tautiin kuolleiden määrän arvioidaan olevan yli viisi miljoonaa (WHO 2022). Siis 5 miljoonaa oikeaa ihmistä, joiden elämillä ja kuolemilla on merkitystä. On vaikea keksiä mitään mauttomampaa ja koronaan kuolleiden ihmisten muistoa häpäisevämpää, kuin arkun kantamisen “performanssi” suojaustoimia vastustavassa mielenosoituksessa.

Kukoistava taide ja kulttuuri ovat olennainen osa toimivaa yhteiskuntaa ja meille kirjoittajillekin tärkeitä; eivät kuitenkaan tärkeämpiä kuin yhteiskunnan kyky suojella terveydenhuollon kantokykyä ja heikoimmassa asemassa olevia. Taide “elää” aina, koronasta huolimatta. Monen perheenjäsen, kumppani ja ystävä sen sijaan ei ole enää elossa. Sairastaminen ja kuolema ovat myös rammoille ja riskissä oleville taiteentekijöille konkreettisia, arjessa läsnäolevia asioita. Taide- ja kulttuurialan tilanteen vertaaminen kuolemaan tässä viitekehyksessä on vahingollista, vähättelevää ja ableistista. 

Kohti oikeudenmukaista ja moniäänistä järjestäytymistä

Haluamme edelleen korostaa, että kaikkien toimeentulon takaaminen on äärimmäisen tärkeää, ja kulttuurialan selviämiseen kriisin läpi on löydettävä ratkaisuja. Annamme kaiken tukemme alojen kauan kaivatulle järjestäytymiselle, mutta sen on tapahduttava solidaarisuudessa, yli kyvykkyyksien ja elinkeinoalojen rajojen.

Tuntemamme taiteen kenttä on moninainen ja moniääninen. Ulostulot, jotka perustuvat etuoikeutettujen henkilöiden itse tuottamaan uhripositioon, populismiin, epätieteelliseen argumentaatioon ja eugeniikan normalisointiin, eivät edusta kentän todellista moninaisuutta tai luonnetta. Nykyinen keskustelu antaa sellaisen kuvan, että kentän vaatimukset olisivat kaikkien yhteisiä. Meitä rampoja ja riskissä olevia taiteentekijöitä on kaikenlaisissa asemissa ja työyhteisöissä. Taiteen kenttä kuuluu myös meille.

Painotamme, että taidepolitiikkaa tehdään aina laajemmassa yhteiskunnallisessa ja poliittisessa kontekstissa. Taiteessa ja taiteilijuudessa on potentiaalia yhteiskunnalliseen toimintaan, jonka vaikutukset ulottuvat myös taidekentän ulkopuolelle. Pandemia-aikana resursseja voisi suunnata mm. terveydenhuollon kantokyvyn konkreettiseen tukemiseen, globaalien rokotepatenttien poistamisen edistämiseen sekä vammaisten ihmisten todellisuuksien priorisointiin. Toiminnassa on huomioitava, että pandemian vaikutukset kasautuvat rajusti rammoille ja riskiryhmäläisille.

Kulttuurilaitosten ovet ovat aidosti auki vasta kun taiteen tekeminen ja kokeminen on kokonaisvaltaisesti saavutettavaa kaikille. 

Taide- ja kulttuurikentän on ymmärrettävä, että “ovien avaaminen” pandemiatilanteessa ei ole kenellekään riemuvoitto. Sillä ei saada aikaan kaivattuja rakenteellisia muutoksia ja lisäksi se asettaa erityisesti meidät rammat ja riskissä olevat taiteilijat vaaraan työssämme tai pakottaa meidät luopumaan toimeentulostamme. Kulttuurilaitosten avaaminen tuottaa lisää tartuntoja ja kuormittaa terveydenhuoltoa entisestään, etenkin jos avaaminen tehdään ilman yleisörajoituksia tai maskipakon kaltaisia terveysturvallisuustoimia. Kulttuurilaitosten ovet ovat aidosti auki vasta kun taiteen tekeminen ja kokeminen on kokonaisvaltaisesti saavutettavaa kaikille. 

Monet ovat menettäneet pandemian myötä työnsä ja toimeentulonsa, toimintakykynsä ja tulevaisuutensa. Nyt on valittava minkälaista taide- ja kulttuurikenttää sekä yhteiskuntaa haluamme tulevaisuudessa rakentaa – ja kenelle sitä rakennetaan. Mitä tapahtuisi jos kulttuuriala suojaustoimien vastustamisen sijaan kanavoisi järjestelmällisesti voimansa riittävän toimeentulon takaamiseksi kaikille? 


Tekstin kirjoittajatyöryhmä koostuu valkoisista ja queereistä rammoista, jotka työskentelevät taide- ja kulttuurialalla ja opiskelevat yhteiskuntatieteitä ja humanistisia tieteitä yliopistossa.

Yhteydenotot: cripgroup@protonmail.com 

*rampa = 
Rampa viittaa poliittiseen, yhteisölliseen, intersektionaaliseen ja relationaaliseen ymmärrykseen “vammaisuudesta”. Se on yksi suomennos englannin kielen voimauttavalle sanalle “crip”, joka juontaa alunperin haukkumasanasta “crippled”. Rampa on muun muassa identiteetti, jonka voi valita kuka tahansa rampaliikkeeseen sitoutunut henkilö, joka on jollain tapaa yhteiskunnan vammaiseksi, sairaaksi, poikkeavaksi, epätyypilliseksi, jne. tekemä. Vammais- ja rampayhteisöjen sisällä käydään jatkuvaa keskustelua näistä termeistä ja jokaisen itsemäärittelyoikeutta tulee kunnioittaa. Tässä tekstissä käytämme selkeyden vuoksi rampaa sateenvarjoterminä kaikille rampa- ja vammaisyhteisöihin kuuluville, ovat he sitten mielenterveyskuntoutujia, kroonisesti sairaita, liikuntarajoitteisia, kuuroja tai mitä tahansa. 
Määritelmän kirjoittaja: Just Another Crip Group


Lähteet

Björkberg, Elli (2019) “Työmarkkinat syrjivät vammaisiaAirut.

Bonnor, Maria (2022) “Teatteriravintolan yrittäjä hermostui uusiin rajoituksiin ja kirjoitti sketsin: “Tehdään näkyväksi se hulluus, joka tällä hetkellä vallitsee”” 22.01.2022 Yle.fi.
https://yle.fi/uutiset/3-12279581 

Ihmisoikeudet.net “Oikeus työhön”. Sivustolla käyty 08.02.2022.
https://ihmisoikeudet.net/ihmisoikeudet/oikeus-tyohon/

Ihmisoikeusliitto “Riittävä toimeentulo on ihmisoikeus: Perusturvan tasoa on nostettava!” Sivustolla käyty 08.02.2022.
https://ihmisoikeusliitto.fi/riittava-toimeentulo-on-ihmisoikeus-perusturvan-tasoa-on-nostettava/

Ikonen, Emmi (2021). Paula Vesala ottaa kantaa koronarajoituksiin – kannustaa kapinahenkisyyteen: “Jos mennään kaikki yhtä aikaa niin kukaan ei voi mitään” 30.08.2021 MTV-uutiset.
​​https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/paula-vesala-ottaa-kantaa-koronarajoituksiin-kannustaa-kapinahenkisyyteen-jos-mennaan-kaikki-yhta-aikaa-niin-kukaan-ei-voi-mitaan/8223214

Kari, Emma (2022) ympäristö- ja ilmastoministerin Facebook-julkaisu 05.02.2022.
https://www.facebook.com/emmakari1

Kuokkanen, Venla (2021) Huvila-telttaa rakennettiin kolme viikkoa, nyt se seisoo tyhjillään ja vaatii vartiointia vuorokauden ympäri: “Olo on kuin Stalinin vainojen poliittisilla vangeilla”, sanoo turhautunut järjestäjä. 23.08.2021 Helsingin sanomat.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008204439.html

Mahlamäki, Pirkko (2013) Vammaisten ihmisoikeudet eivät toteudu. Tilastokeskuksen hyvinvointikatsaus.
https://www.stat.fi/artikkelit/2013/art_2013-09-23_005.html?s=0

Mitta on täysi -ryhmän Facebook-sivu, sivustolla käyty 06.02.2022.
https://www.facebook.com/mittaontaysi

Paukkeri, Marica (2021) “Vammaisjärjestöt toivovat, että ylilyönneistä on opittu – oikeuksien toteutumisessa on ollut puutteita korona-aikana” 03.12.2021 Yle.fi.
https://yle.fi/uutiset/3-12211941

THL = Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2019) “Perusturvan riittävyyden arviointiraportti 2015-2019”
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137711/URN_ISBN_978-952-343-296-3.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Viimeinen sulku! Ovet auki -mielenosoituksen Facebook-sivu, sivustolla käyty 08.02.2022.
https://www.facebook.com/events/889310975075424/

WHO “Coronavirus (COVID-19) Dashboard”, sivustolla käyty 08.02.2022.
https://covid19.who.int/ 


Artikkelin taustalukemistoa

Autismiliitto (2019) “Kysely oikeuksien toteutumisesta: vammaiset ihmiset kohtaavat syrjintää ja ohittamista” https://www.autismiliitto.fi/toimintaa_ja_tukea/vaikuttaminen/kannanotot_ja_lausunnot/kysely_oikeuksien_toteutumisesta_vammaiset_ihmiset_kohtaavat_syrjintaa_ja_ohittamista.3510.news

Hassan, Tirana (2021) “Rich Countries Must Stop Blocking the Covid Vaccine Patent Waiver” Al Jazeera / Human Rights Watch. 
https://www.hrw.org/news/2021/12/02/rich-countries-must-stop-blocking-covid-vaccine-patent-waiver

Löppönen, Janne (2021) “Solidaarisuus on parasta taidepolitiikkaa” Nuori Voima.
https://nuorivoima.fi/lue/juttu/solidaarisuus-on-parasta-taidepolitiikkaa

Mingus, Mia (2022) “You Are Not Entitled To Our Deaths: COVID, Abled Supremacy & Interdependence” in Leaving Evidence -blog.
https://leavingevidence.wordpress.com/2022/01/16/you-are-not-entitled-to-our-deaths-covid-abled-supremacy-interdependence/

Our World in Data: “Share of people who received at least one dose of COVID-19 vaccine”. Sivustolla käyty 08.02.2022.
https://ourworldindata.org/grapher/share-people-vaccinated-covid?country=High+income~Upper+middle+income~Lower+middle+income~Low+income

Rautiainen, Antti (2020) Kirja-arvostelu: “Häviö”. Uusi Suomi. 
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/anttirautiainen/kirja-arvostelu-havio/

Vammaisfoorumi ry (2020) “Vammaisten ihmisten oikeudet ja niiden toteutuminen koronaviruksen aiheuttamassa poikkeustilanteessa”
https://vammaisfoorumi.fi/wp-content/uploads/2020/04/vammaisten_oikeudet_STM_310320.pdf

Variath, Adithya (2021) “Decolonising Intellectual Property in the Post-Colonial World: COVID and the Geopolitics of IP” The Geopolitics.
https://thegeopolitics.com/decolonising-intellectual-property-in-the-post-colonial-world-covid-and-the-geopolitics-of-ip/

1 Comment

Leave a Comment

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s